Blogi
Katja Malin-Kaartisen runokokoelma
Lue: Katja Malin-Kaartine: Musta Helmikuu Lue: Katja Malin-Kaartinen: Kuolema on sittenkin totta
Vierasblogi: Kun maailma lakkasi olemasta
En edelleenkään käsitä, että hän on poissa. Se ei mene millään tajuntaani. Menetin läheiseni kaksi ja puoli vuotta sitten. Kuolema oli traaginen ja yllättävä. Sillä hetkellä maailma lakkasi olemasta. Aluksi olin niin peloissani ja järkyttynyt, että vain tärisin....
Peilintakaa-sivuston syyskauden avaus
Kesän kuumuus ei ollut suotuisaa aikaa kirjoittamiseen, vaan puhtaasti lomailuun ja lepäämiseen. Heti näin syyskauden aluksi peilintakaa-sivusto esittelee uuden vierasblogistin ja kirjoittajan. Katja Malin-Kaartinen on 42-vuotias elämää ihmettelevä nainen. Hän...
Kuuman kesän alku
Kesäloman ensimmäinen viikko osui kesäkuulle ennen juhannusta. Vaimo oli vielä opiskelija, hän oli kesätöissä keskustassa. Kun hän lähti fillarilla töihin, minä ja esikoinen heräsimme aamuun. Kaksivuotias poikani kiipesi viereeni sänkyyn ja lepäilimme hetken. Keitin...
Vierasblogi: Piilossa olevat pelot
”Sosiaalisessa kanssakäymisessä ei yleensä ole tilaa heikkoudeksi mielletyn näyttämiseen. Epäonnistujaksi ei kukaan halua elämässään leimautua. Suru, pelko, epävarmuus ja yksinäisyys ovat tunteita, jotka jäävät piiloon.” Näin Marko kirjoittaa peilintakaa -sivuston...
Resilienssi surussa
Osallistuin viime viikolla Surukonferenssiin Tampereella. Mukana oli yli 300 alan tutkijaa, työssään surua käsittelevää ja meitä elämässään surua kohdanneita. Psykologi Soili Poijulan esitys resilienssistä surussa oli ajatuksia herättävä. Käsittelen teemaa tässä nyt...
Kaikuja Surukirjasta osa 2
Helpottaa. Olo on vapautunut. Lähdin julkaisemaan Surukirjan mahdollisimman pienin odotuksin, uskoen samalla että kirja löytäisi kyllä lukijansa. Näin näyttää nyt käyneen. Maaliskuussa Surukirja ladattiin sivuilta yli tuhat kertaa. Tarkkaa lukua ei saatu, koska...
Kaikuja surukirjasta
Lähdin lomamatkalle hyvän ystäväni kanssa. Toisena matkapäivänä ”tulppa” aukesi. Ystäväni kertoi, ettei ollut voinut nukkua Surukirjan luettuaan. Kun hän luki kirjan vielä toistamiseen, hän tuli todella vihaiseksi. Sen vuoksi, ettei kukaan osannut auttaa poikaamme. Ja...
Surusta ja toivosta
Mitä kertoisin surusta? Sen kaiken nielevästä imusta, halusta kuolla esikoispojan mukana, liukua valoon? Epätoivosta kun rakas poika on kuollut – tarpeesta löytää syyt jotka johtivat siihen. Jonkinlainen selitys, ymmärrys tapahtuneelle. Miksi hänen piti kuolla niin...
Kaikkea ei näe silmällä
Joskus mieleen tulee kokemus siitä, miten toimimme arjessa - kotona, työssä ja harrastuksissa - mitä ja kenelle puhumme, milloin koemme olevan sopivampaa olla vaiti. Miten tämä kaikki suhteutuu siihen, mitä sisällämme tapahtuu? Tutkijoiden mukaan mielessämme on...
