Läheisen menetys saa ihmisessä aikaan valtavan tunteiden myllerryksen. Kuolema ja menetys nostaa pintaan tunteiden moninaisen kirjon. Raskaat tunteet vyöryvät surevaan ihmiseen kuin voimakas hyökyaalto. Läheisen kuolema herättää ihmisen nukkuvan sielun, tuo pintaan raastavan voimakkaat tunteet ja imaisee surevan mukaansa.

Raskaan menetyksen kokenut ihminen voi tuntea samanaikaisesti toivottomuutta ja toivoa. Toivottomuus ei sulje pois toivoa, toivo taas ei nujerra toivottomuutta. Toivottomuus ja toivo kietoutuvat toisiinsa vieden ihmistä välillä eteenpäin ja toisinaan taas taaksepäin.

Toivottomuus tuntuu painolta ja taakalta, jonka otteesta voi olla vaikea selvitä. Toivottomuus sisältää myös syvää lohduttomuutta ja kohtaloonsa alistumista. Ihminen menettää otteen elämästään ja antautuu toivottomuuden vietäväksi. Toivottomuus aiheuttaa ihmiselle näköalattomuutta tulevaisuuden suhteen. On vain elämä ennen läheisen traagista kuolemaa ja tämä hetki menetyksen kanssa.

Ikirouta
Valkoinen helmikuu.
Kohti kevättähän meidän piti mennä.
Se puhelu sinkosi minut takaisin syksyyn.
Pimeä märkä kuoppa nielaisi minut ammottavaan kitaansa,
löi vasten kasvoja, piti kuristusotteessaan.
Sinä kuolit pois.
Ja kevät on ikiroudassa.

Tuntuu uskomattomalta, että raskaan menetyksen keskellä ihminen pystyy myös pitämään yllä toivoa. Toivoon liittyy vahvasti lohdullisuus ja kiitollisuus. Toivo auttaa ihmistä selviytymään hitaasti mutta varmasti. Toivo kannattelee ihmistä ja pitää hänet kiinni elämän syrjässä. Toivo  työntää ihmistä elämän puolelle, pois kuoleman imusta. Ilman toivoa läheisen menetyksestä ei voi selvitä. Selviytyminen ei tarkoita sitä, että menetyksen suorittaa pois tai läheisen unohtaa vaan sitä, että menetyksen hyväksyy osaksi omaa elämäntarinaansa.

Enkelit odottavat sinua
Taivaassa vietetään juhlia.
Enkelit nauravat ja tanssivat,
heittävät volttia punaisissa kukkamekoissaan.
Ne odottavat malttamattomina uutta sisarusta enkeliperheeseen.
Kiirehdi jo, sinua ne odottavat.
Vieläkö ihmettelet miksi enkelit hurraavat ja riemuitsevat.
Minä en.

Läheisen menetys näyttäytyy hetkittäin varjoina, toisinaan taas valoina – toivottomuuden ja toivon tunteiden välitilana. Kokonaisvaltaisena kokemuksena, jonka kanssa voi oppia elämään uudenlaista ja omannäköistä elämäänsä. Traaginen menetys muovaa ihmisen käsitystä itsestä, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Elämä ja kuolema kietoutuvat vahvasti toisiinsa.