Sytytin kynttilät ja silittelin kiveä. Sen eteen oli kasvanut kukkien ja kasvien pöheikkö. Tasoittelin sitä niin, että kiveen kaiverretut sanat tulivat näkyviin.
Käännyin lähteäkseni, kun pöheiköstä pilkahti jotain valkoista. Kaivoin esiin kaksi hautakynttilää. Syntymäpäivätervehdykset Veekulta ja Timiltä olivat edelleen nähtävissä. Pala nousi kurkkuun.
Noustuani autoon laitoin tekstiviestin. Kiitin Santerin kauniista muistamisesta ja kysyin, käytäisiinkö kahvilla jokupäivä?
Tapasimme Roasbergissa. Marja Riitta, Veekku ja Tim olivat jo paikalla kun tulin.
Veekku ja Tim tuntuivat olevan hyvin elämässä kiinni.
Veekku oli Santerin luokalla yläasteella musiikkiluokalla. Hän on jatkanut musiikkiopintoja. Veekku on huikea laulaja, joka esiintyy useissa bändeissä.
Veekku asuu soluasunnossa, tai oikeammin yksiössä. Hän vaikutti elämäänsä tyytyväiseltä, vaikkei se varmaan aina kovin tasaista olekaan. Veekku kertoi käyneensä aiemminkin Santerin haudalla: ystävänsä ja äitinsäkin kanssa.
Veekku kertoi syyllisyydestä, jota hän aiemmin oli kantanut. Olisiko hän voinut tehdä ja auttaa Santeria jotenkin? Santerin viimeisinä aikoina he eivät olleet tavanneet.
Lohdutimme Veekkua sanoen, että Santeri oli viimeiset 9 kuukautta omassa kodissaan asuessaan niin huonossa kunnossa, ettei hän paljonkaan kyennyt pitämään yhteyksiä vanhoihin ystäviinsä. Poikkeuksena se, kun Marja Riitta meni Santerin asunnolle kerran ilmoittamatta etukäteen ja sohvalla nukkui käkkäräpää, joka herättyään ilmoitti nimekseen M. Olimmekin jo jonkin aikaa ihmetelleet, miksi Santerin ruokaostokset olivat kasvaneet niin suuriksi!
Tim kertoi elämästään. Hänestä ja Santerista tuli erottamattomat samoihin aikoihin kun Santerin huumeiden käyttö lisääntyi yhdeksännellä luokalla. Kaksi vuotta he pyörivät samoissa kuvioissa. Kaikkiaan huumeita käyttäneessä porukassa hengaili noin sata nuorta. Ydinryhmässä oli 15 jäsentä. Kun Tim sai tiedon Santerin kuolemasta, 30 nuorta kokoontui samana iltana yhteen.
Santerin kuolemaa seuranneina kuukausina nuoret eivät kyenneet yhdessä suremaan, koska kaikki olivat aineiden käytöstä enemmän tai vähemmän sekaisin.
Timilläkin meni huonosti seuraava vuosi tai kaksi. Hän kertoo päässeensä irti sekakäytöstä. Tim on nyt käynyt sivarin, saanut töitä ja asuu tyttöystävänsä kanssa.
Saimme tilaisuuden kertoa kiitollisuudestamme Timille, joka oli yksi niistä nuorista, jotka syksyllä 2012 ottivat meihin yhteyttä ja kertoivat huolensa Santerin psyykkisestä voinnista. Myöhemmin syksyllä Timin apu oli ratkaiseva, jotta Santeri palasi hatkareissultaan takaisin arviointipaikka Vegaan. Ehdimme jo pelätä Santerin hengen puolesta.
Veekku kertoi anekdootin rippileiriltä, jossa he Santerin kanssa aikanaan olivat. Yksi papeista oli hyvin vanhoillinen ja erehtyi puhumaan homoseksuaalisuudesta syntinä. Santeri oli 15-vuotiaista leiriläisistä ainoa, joka uskalsi julkisesti kyseenalaistaa papin puheen. Veekku koki Santerin olleen vahvasti totuudenetsijä.
Tim kertoi, että juuri hän antoi Santerille lempinimen Luukkis, jolla Santeri myös kaveripiirissä tunnettiin. Santeri oli hyvin huumorintajuinen ja pidetty kaveri.
Tunnit riensivät ja oli halausten aika. Kyllä, nähtäisiin myöhemminkin, varmasti. Veekku ehdotti, että mennään joskus yhdessä Santerin haudalle. Meille se toki käy, milloin vain nuorista siltä tuntuu!
Tim näytti vasenta kättään. Sormessa erottui neljä kirjainta. Pojat olivat sopineet ottavansa saman tatuoinnin, tuolloin se oli kuitenkin jäänyt. Jostain Timin sormeen oli ilmaantunut yhteisen ystävyyden symboli, neljä kirjainta..
