Matthew Perry löydettiin kuolleena kotoaan Los Angelesissa 28.10. Hän oli ilmeisesti saanut sairauskohtauksen. Perry oli kuollessaan 54-vuotias.

Perry muistetaan Frendit-sarjan vitsiniekka Chandlerina. Muistelmissaan Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu (2023) Perry kertoo elämästään raivorehellisesti. Hänen lapsuudestaan, jota varjosti vanhempien avioero, kun Perry oli 7 kuukautta. Hänen äitinsä pitkistä poissaoloista vaativassa julkisessa työssään. Hänen kasvuvuosistaan tenniksen parissa. Hänen unelmistaan tulla kuuluisaksi, menestyneeksi ja rikkaaksi.

Perryn elämässä traagista oli, että hänen unelmansa toteutuivat. Hänestä tuli megasarja Frendien keskeinen hahmo Chandler, ja hän sai laittaa luovuutensa täysillä kehiin sarjan 10-vuoden aikana. Frendien näyttelijöistä tuli hänelle perhe, johon hän saattoi luottaa ja jota hänellä lapsuudessaan ei ollut. 

Perry saavutti taloudellisen riippumattomuuden Frendien myötä. Sarjan huippuvaiheissa kukin sarjan näyttelijöistä sai miljoona dollaria jokaisesta jaksosta. Hänestä tuli rikas.

Rakkaussuhteissaan Perry oli valloittava. Hän löysi kauniita ja lahjakkaita nuoria naisia, jotka olivat valmiita suhteeseen hänen kanssaan. Jotkut heistä olivat valmiit sitoutumaan myös pidempään kumppanuuteen – eräs suhde kesti jopa kuusi vuotta. Perrystä kuitenkin tuntui, että oven takana olisi vielä joku ihanampi, viehättävämpi ja haluttavampi. Pitkään niin näytti olevankin.

Oli eräs asia, joka vaivasi Perryä. Hänen suhteensa alkoholiin syveni ongelmaksi parikymppisenä menestyvänä näyttelijänä. Sitten elämään tuli myös oksikodoni. Kyse on yhdestä voimakkaimmista opioidipohjaisista kipulääkkeistä, jota voi ottaa suun kautta. 

”Olen elämäni varrella ollut katkaisuhoidossa 65 kertaa, joista ensimmäisen kerran 26-vuotiaana.”

AA piti Matthew Perryn elämässä kiinni. Raittiit jaksot kestivät pisimmillään useampia vuosia. Perry sai vertaisryhmän, johon tukeutua. Hän myös löysi sisällön ja tarkoituksen elämälleen: ihmisten auttaminen vertaistukena. 

Perryn muistelmia lukiessani ajattelen, että hän oli kokenut varhaislapsuudessaan ja lapsuudessaan yksin jäämistä. Sellaista yksin jäämistä, jossa lapsen kaipaus rakastavan vanhemman läsnäoloon ei täyttynyt. Kukaan ei tullut. Oli vain pienelle lapselle sietämätön kokemus tyhjyydestä.

Ehkä tuo yksinolo ja hylätyksi tulemisen kokemus on jättänyt Perryn persoonan ytimeen jäljen. Luottamusta siihen, että häntä voitaisiin rakastaa omana itsenään eikä hän lopulta tulisi hylätyksi, ei pohjimmiltaan ollut. Perry kuvasi mustelmissaan elävästi sen, kuinka hän jätti rakastettunsa aina ennen kuin tulisi itse hylätyksi. Myös hänen persoonaansa leimaava hauskuttajan rooli suojeli häntä, hänen persoonansa ydintä.

Perry koki 52-vuotiaana seestyneensä. Hän ei juonut, ei käyttänyt huumeita, ei tupakoinut. Perry ihmetteli, miksi hän kaiken jälkeen vielä oli elossa? 

Hän kirjoittaa: ”Mutta katsellessani merta huomaan useimpina päivinä, että mieleni täyttää paitsi kaipuu myös rauha ja kiitollisuus ja syvä ymmärrys siitä, mistä olen selvinnyt ja missä olen nyt.”

Sairauskohtaus vei Matthew Perryn, kun hänen unelmansa perheen perustamisesta ja isäksi tulemisesta olisi kenties ollut toteutettavissa. Perryn elämä ja kohtalo koskettaa minua isänpäivänä erityisesti siksi, että läheinen ystäväni Asko kuoli sairauskohtaukseen Perryn tavoin 55-vuotiaana. Tiedän hänen halunneen tulla isäksi, mutta sitä elämä ei hänelle suonut.

Isyys on antanut minulle syvimmän ilon ja suurimman surun elämässäni.