Peilintakaa-sivusto on täyttänyt yhden vuoden. Sivusto elää, voi hyvin ja pikkuhiljaa jo kävelee! Ensimmäisen vuoden sisältöjä ovat olleet 15 kirjoittamaani blogitekstiä ja 2 vierasblogia. Sisällön ydintä ovat myös olleet Surukirjan – 18 vuotta 9 kuukautta 6 päivää julkaiseminen (1.3.2018) ja syyskuussa julkaistut Katja Malin-Kaartisen runokokoelmat Musta helmikuu ja Kuolema on sittenkin totta.
Sivustolla on ollut noin 3 000 käyntiä ja Surukirja on tavoittanut noin 2 000 lukijaa. Näihin käynti- ja lukijamääriin minun on syytä olla hyvin tyytyväinen. Teemat, joita peilintakaa-sivustolla käsitellään ovat hyvin arkaluontoisia, kipeitä, vaikeita tehdä näkyviksi ja yhteiskuntamme karussa tunneilmastossa helposti katveeseen jääviä.
Kuolemansuru on eetikko ja kirjailija Martti Lindqvistin mukaan ihmisen ydinsuru. Tämä johtuu siitä, että jokaisen ihmiseksi syntyvän on kohdattava kuolema ja sen mukanaan tuoma suru jossain vaiheessa elämässään. Ennemmin tai myöhemmin.
Kun kuolemansuruun liittyy päihde- tai huumeriippuvuus, se koskee yleisen käsityksen mukaan lähinnä yhteiskunnan marginaaliväestöä. Nähdään että kyse on itseaiheutetusta kuolemasta, jonka sureminenkin on toisarvoista ja syytä pitää piilossa.
Päihde- tai huumeriippuvuuteen sairastuneen läheisenä eläminen on kokemuksena äärimmäisen raju ja usein traumatisoiva. Tutkimusten mukaan jokaisella päihde- ja huumeriippuvuudesta kärsivällä on keskimäärin 5 läheistä, joiden riski sairastua fyysisesti tai psyykkisesti on kohonnut. Jos maassamme olisi arviolta 100 000 alkoholiriippuvaista ja 50 000 huumeriippuvaista (luvut kirjoittajan ”mutu-lukuja”), heidän perheissään ja lähipiireissään eläisi 750 000 läheistä, joilla olisi riski sairastua!
Peilintakaa-sivusto siis jatkakoon olemassaoloaan ja kävelyään! Opetelkoon se myös juoksemaan ja laajentamaan reviiriään, so. käsiteltävien aiheiden piiriä. Kaikki teiltä, hyvät kanssakulkijat, tuleva palaute on myös alkaneena vuonna 2019 äärimmäisen tervetullutta!
