Peilintakaa-sivusto on täyttänyt neljä vuotta. Sivusto kulkee edelleen omia polkujaan.
Sisällön ydin on Surukirjan – 18 vuotta 9 kuukautta 6 päivää julkaiseminen 1.3.2018. Blogitekstejä on julkaistu yli 30, niistä muutama vierasblogistien kirjoittamina.
Sivustolle on nyt tehty 9 000 käyntiä ja Surukirjaa ladattu3 400 kertaa. Käynti- ja lukijamääriin on oltava hyvin tyytyväinen. Ovathan teemat, joita sivustolla käsitellään, arkaluontoisia, kipeitä, usein salattuja ja yhteiskunnallisten suurten mullistusten – kuten koronan ja Ukrainan sodan – alle helposti jääviä.
Peilintakaa –sivusto miettii uudistumistaan. Olisiko tarpeen muodostaa sivuston yhteyteen keskustelu- ja palauteyhteisö, jossa sivuston lukijat voisivat luottamuksellisesti jakaa kokemuksiaan ja ihmetellä laajastikin monenlaista ihmisenä olemista: iloa, surua ja elämän merkityksellisyyttä?
Huumepolitiikka on epäonnistunut
Huumeiden käyttö kasvaa Suomessa jatkuvasti. Käytön kasvu on johtanut valtaviin ongelmiin käyttäjille, läheisille ja yhteiskunnalle. Ongelmakäyttäjän ympärillä on tutkitusti 6 läheistä, jotka ovat vaarassa sairastua fyysisesti ja/tai psyykkisesti. Myös huumekuolemien määrä on kasvava – virallisesti vuosittain yli 230 kuolee huumeisiin. Oma arvioni on, että suunnilleen sama määrä huumekuolemia on erilaisten muiden kuolinsyiden – kuten liikennekuolemien, keuhkosairauskuolemien, itsemurhien, henkirikosten ym. – taustalla.
On kansallisen huumepolitiikan uudelleenarvioinnin paikka. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professorit ovat toistuvasti ilmaisseet näkemyksenään, että Suomessa 1970-luvulta lähtien harjoitettu huumepolitiikka on epäonnistunut surkeasti. Leimaamalla ongelmakäyttäjät narkomaaneiksi, rankaisemalla ja sulkemalla heidät yhteiskunnan ulkopuolelle, ei ole ratkaistu ongelmia, vaan lisätty käyttäjien ja heidän läheistensä taakkaa.
