Tietomurto Vastaamon asiakasrekisteriin osoitti digitalisoituneen maailman haavoittuvuuden julmalla tavalla. Jopa 40 000 terapia-asiakkaan tiedot ovat levinneet kiristäjien käsiin. Terapiassa käyneet joutuvat seuraamaan, minne kaikkialle heidän potilasasiakirjansa verkossa leviävät. Erityisesti pienillä paikkakunnilla asuville ja nuorille tämä voi olla traagista.
Minulle terapia on merkinnyt useaan otteeseen mahdollisuutta henkilökohtaisten ristiriitojen, psyykkisten ongelmien ja kasvun työstämiseen luotettavan ja osaavan ammattilaisen kanssa.
Kaksikymppisenä jouduin kohtaamaan oman mieleni rajat itsenäistymisen ohdakkeisella tiellä ja seurustelusuhteissa. Irtiotto lapsuuden ja nuoruuden uskonnollisesta kasvuympäristöstä – ja lapsuudenkodin ristiriidoista – teki kipeää ja olisi varmaan ollut mahdotonta ilman pitkäkestoisen terapian tukea. Terapiatuen avulla löysin oman identiteettini ja pääsin aikuistumaan.
Esikoispoikamme Santeri oli kuolla 5-vuotiaana nielurisaleikkauksen jälkiseurauksiin kaulavaltimon auettua. Jälkeenpäin Santeri koki posttraumaattista kauhua, kuolemanpelkoa, eikä meillä seuraavaan puoleen vuoteen paljoa nukuttu. Koin silloin nelikymppisenä burn-outin, johon tarvitsin osaavan terapeutin apua.
Santeri alkoi murrosiässä käyttää aineita, sairastui huumeriippuvuuteen ja kuoli vain 18-vuotiaana. Haimme vaimoni kanssa vertaistukea ja tukea koko perheelle – myös sitä saaden. Kirjoitin tuolloin surupäiväkirjaa, jonka julkaisin vuonna 2018 Surukirjana. Lisäksi kohdallani äärimmäisen tärkeää oli kolmen vuoden terapiasuhde, jossa käsittelin surun lisäksi kaikkia niitä muutoksia, joita elämässäni ja perheessämme oli, sekä elämäni tulevaa suuntaa.
En olisi tässä ilman saamaani korvaamatonta apua ja tukea. Kiitos teille Marjatta, Irma ja muut kohtaamani terapeutit!
