Joskus mieleen tulee kokemus siitä, miten toimimme arjessa – kotona, työssä ja harrastuksissa – mitä ja kenelle puhumme, milloin koemme olevan sopivampaa olla vaiti. Miten tämä kaikki suhteutuu siihen, mitä sisällämme tapahtuu?
Tutkijoiden mukaan mielessämme on päivittäin noin 40 000 ajatusta – puhumattakaan eri tunnetiloista. Mikä on sisäisesti koetun ajatuksen tai tunnetilan suhde siihen, miten sitä ilmaisemme? On paljon, mitä emme näytä toisille itsestämme, emmekä myöskään kykene sitä toisissamme näkemään.
Blogini nimi peilintakaa syntyi tästä oivalluksesta. Ihmisinä olemme peilejä toisillemme, mutta parhaimmillaankin näemme vain osan itsestämme ja toisistamme. On olemassa enemmän kuin miltä näyttää, sanoi minulle tärkeä ihminen. Haluan tuoda esiin tuntoja, jotka tavallisesti näkyvät vain itsellemme ja kaikkein läheisimmille, jos heillekään.
Sosiaalisessa kanssakäymisessä ei yleensä ole tilaa heikkoudeksi mielletyn näyttämiseen. Epäonnistujaksi ei kukaan halua elämässään leimautua. Suru, pelko, epävarmuus ja yksinäisyys ovat tunteita, jotka jäävät piiloon. Niin ikään hämmennys ja ihmettely maailman muutosvoimien keskellä. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu – ja koskeeko tämä minuakin?
Haluan tehdä sisäistä kokemustani näkyväksi ja jakaa sitä – siksi blogini tulevat peilintakaa.
