Blogi

Osallistuin Tampereen Surukonferenssiin 11.-12.4. Tapahtuma kokosi tutkijoita, työssään kuolemaa kohtaavia ja meitä ”tavallisia tallaajia” ennätysmäärän, yli 400. Konferenssin teemana oli ”Suru perheessä”. Mielenterveysseuran kriisityöntekijä Harri Sihvola puhui...

Läheisen menetys saa ihmisessä aikaan valtavan tunteiden myllerryksen. Kuolema ja menetys nostaa pintaan tunteiden moninaisen kirjon. Raskaat tunteet vyöryvät surevaan ihmiseen kuin voimakas hyökyaalto. Läheisen kuolema herättää ihmisen nukkuvan sielun, tuo pintaan...

Katriina Huttusen ”Surun istukka” (2019) on kuvaus äidin surusta tyttären itsemurhan jälkeen. Kirjoittaja on ammatiltaan kääntäjä ja kirjallisesti erittäin taitava. Teos on esikoisromaani ja luonteeltaan autofiktiota (vrt. Karl Ove Knausgård). En aio arvioida teoksen...

Peilintakaa-sivusto on täyttänyt yhden vuoden. Sivusto elää, voi hyvin ja pikkuhiljaa jo kävelee! Ensimmäisen vuoden sisältöjä ovat olleet 15 kirjoittamaani blogitekstiä ja 2 vierasblogia. Sisällön ydintä ovat myös olleet Surukirjan – 18 vuotta 9 kuukautta 6 päivää...

On sanottava suoraan: Haruki Murakamin Komtuurin surma (2018) ei ole kirja kevyeksi iltalukemistoksi. Jo teoksen mitta, 821 sivua, asettaa kynnyksen siihen tarttumiseen. Itse en tohtisi aloittaa tällaista tiiliskiveä ilman jonkinlaista ennakkokäsitystä tekstin...

Alkava kevät tuo mukanaan erilaisia hankkeita, projekteja, virityksiä siviilityön lisäksi. Tässä joitakin näistä versoista: Olin perustamassa isäryhmää 2,5 vuotta sitten Irti huumeista ry:n puitteissa. Isäryhmä kokoontuu kolmen viikon välein IH:n toimistossa...

Seurasin 17.12. FT Mari Pulkkisen luentoa hyvästä surusta. Mari Pulkkinen on väitöskirjassaan Suomalaisten salattu, suoritettu ja sanaton suru (2016) käsitellyt suomalaisten kokemuksia ja käsityksiä surusta. Tässä blogissa esitän omia käsityksiäni Pulkkisen...

Päässäni takoi ajatus: elämäni on peruuttamattomasti muuttunut, paluuta vanhaan ei ole. Ja mikä hämmästyttävintä, ymmärsin tämän jo heti traagisen tapahtuman jälkeisenä päivänä. Mitään muuta en sitten pystynytkään ymmärtämään. Niin käsittämätöntä kaikki oli. Tuntui...

Sytytin kynttilät ja silittelin kiveä. Sen eteen oli kasvanut kukkien ja kasvien pöheikkö. Tasoittelin sitä niin, että kiveen kaiverretut sanat tulivat näkyviin. Käännyin lähteäkseni, kun pöheiköstä pilkahti jotain valkoista. Kaivoin esiin kaksi hautakynttilää....

Tyhjensimme kesällä appivanhempien kotitaloa Savossa. Vaimoni äiti kuoli vakavan sairauteen vain puoli vuotta esikoisemme jälkeen. Appeni ei enää pärjännyt itsekseen ja hän oli saanut pysyvän hoitopaikan. Meille jäi irtaimiston selvittäminen ja lajittelu. Millä...