Helsinki on minun kaupunkini. Täällä olen elänyt niin kauan kuin muistan. Täällä olen kasvanut, etsinyt itseäni, rakastanut ja saanut perheen. Olen opiskellut Helsingin yliopistossa. Kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi olen myös tehnyt elämäntyöni hallinnon ja palvelujen kehittäjänä.
Kantakaupunki sekä kaupungin eteläiset ja itäiset osat ovat ominta Helsinkiäni. Kaupungin merellisyys ja vihreys on parhaimmillaan henkeä salpaavia.
Tämän kesän aikana olen saanut uusia tietoja suvustani sekä äidin että isän puolelta.
Isäni äiti Helena oli 1910-luvulla palvelijattarena Tehtaankadun ja Bulevardin säätyläisperheissä. Helena oli tuolloin jo kihloissa isoisäni Juhon kanssa, jonka oli tavannut Viipurissa 1908. Heidän yhdeksänlapsisen työläisperheensä kuopuksena syntyi isäni Tauno Jyväskylässä 1933. Lapsista kaksi kuoli pieninä.
Helenan siskon tyttärenpoika Tarmo otti minuun kesäkuussa yhteyttä. Hän on tehnyt laajan sukuselvityksen, joka avaa dokumentoidusti myös isäni perheen elämää 1920- ja 1930-luvuilla Jyväskylän Halssilassa. Tapaan serkkuni piakkoin kiittääkseni häntä.
Äidinäitini Kaisa muutti Helsinkiin 1930. Suuresta lamasta huolimatta pääkaupungissa riitti töitä kotiapulaisena ja myöhemmin silittäjänä Nikkilän sairaalassa. Alle kolmikymppisten elämässä oli aikaa myös toisten nuorten tapaamiselle ja huveille. Kaisa tapasi myös kotiseudultaan Lieksasta kotoisin olevia nuoria. Yhden heistä, Matin kanssa, seurustelu on edennyt pidemmällekin. Äitini Anja-Kaarina on saanut alkunsa loppukesällä 1935.
Tarina ei kerro, mistä syystä Matti ja Kaisa eivät lopulta avioituneet. Mukaan kuvioon oli tullut Ville, jonka kanssa Kaisa meni vihille kevättalvella 1936. Äitini syntyi siis aviolapsena, jonka isäksi Ville merkittiin ajan lainsäädännön mukaan. Kaisa ja Ville saivat 1940-luvulla vielä kaksi lasta, jotka olivat todellisuudessa siis äitini siskopuolia.
Äitini biologinen isä Matti meni naimisiin ja sai yhden lapsen. Talvisodan alkaessa Lieksassa asunut Matti kutsuttiin palvelukseen. Matti taisteli konekiväärimiehenä Raatteen tien taistelussa tammikuun alussa 1940. Olosuhteet olivat äärimmäiset, pakkasta oli 25-30 astetta. Äitini biologinen isä Matti sai surmansa 5.1.1940.
Odotan vielä lisätietoa siitä, onko Matilla elossa olevia lapsenlapsia ja olisiko heillä halukkuutta tavata?
Suhteeni Helsinkiin on saanut uutta syvyyttä ja ajallisia kerrostumia tänä kesänä. Isänäitini Helena on elänyt täällä parikymppisenä viisi vuotta 1910-luvulla. Ja äidinäitini Kaisa vain vähän vanhempana 1930-luvulla, jolloin myös äitini on saanut alkunsa. Äidin biologiseksi isäksi identifioitu Matti on myös elänyt silloin Helsingissä.
Henkilökohtainen suhteeni kotikaupunkiini Helsinkiin ei enää ajoitu 1960-luvun alkupuolelle, vaan yli 110 vuoden taakse 1910-luvun alkuun.
