pexels-photo-316902
Marko Luukkanen
Marko Luukkanen on kolmen lapsen isä, jonka esikoispoika on kuollut keväällä 2014. Surukirja perustuu hänen kirjoittamaansa päiväkirjaan. Marko ohjaa huumeiden käyttäjien läheisten vertaisryhmiä, sekä isäryhmiä että sururyhmiä.
Uusimmat tekstit
- Intermezzo 18.2.2025
- Pojat luokkakuvassa 3.12.2024
- Juuret vievät Raatteen tielle 17.9.2024
- Juuria etsimässä 27.8.2024
- 36 uurnaa 4.4.2024
- Pimeyttä ja valoa 12.12.2023
- Isänpäiväblogi: Marraskuun mies 14.11.2023
- Leiri tuntureiden juurella 18.8.2023
- Suru jolle ei löydy sanoja 24.4.2023
- Valtio huumediilerinä 20.2.2023
- Edellä menneet 9.11.2022
- Kauniita asioita 9.8.2022
- Jatkopalat 25.5.2022
- Kiova on Helsinki 24.3.2022
- 9000 kävijää – 3 400 kirjalatausta 17.3.2022
- Kirjoitan sinulle pitkästä aikaa 10.1.2022
- Eksistentiaalinen yksinäisyys 17.11.2021
- Ystävyys koronan jälkeen 14.10.2021
- Ishiguro ja toivo 22.6.2021
- Kenellä on oikeus surra? 30.4.2021
- Isä kuoli joulun alla 12.4.2021
- 7000 kävijää – 3 000 kirjalatausta 5.3.2021
- Huumeiden käytön rangaistavuus poistettava 14.12.2020
- Terapian merkitys 9.11.2020
- Syksyn blues 28.9.2020
- Eristämisen inhimillinen hinta on liian korkea 19.4.2020
- Siirtyminen koronan aikaan 17.3.2020
- Vertaisjakamisen vuosi 2020 9.1.2020
- Heli Saavalainen: Suru ei häviä mutta se muuttaa muotoaan 9.12.2019
- Palasista eteenpäin 7.11.2019
- Erämaakokemus 10.10.2019
- Vertaisuuden voima 29.8.2019
- Kohtaamisia Päihdepäivillä 29.5.2019
- Päihdepäivät 8.5.2019: Työpaja ”Joka solu huutaa tuskaa” 29.5.2019
- Myötätuntouupumuksesta 2.5.2019
- Itsemurhista ja niiden yrityksistä 18.4.2019
- Vierasblogi: Toivottomuuden ja toivon välitilassa 28.2.2019
- Tyttären itsemurhan jälkeen – kirja-arvio 21.2.2019
- Sivusto joka opetteli kävelemään 31.1.2019
- Murakamin maailma 17.1.2019